Iho

Ihon tehtävät

Ihon tehtävänä on suojata UV-säteilyltä, mikrobeilta ja kemikaaleilta, pitää yllä nestetasapainon, säätelee lämpöä, tunnetaan kylmää, lämpöä ja kipua, ihoon muodotuu auringonvalosta D-vitamiinia.

Ihon rakenne ja ihon kerrokset

 

















Kuva: google peda.net

Orvaskesi eli Epidermis on ihon päällimmäinen kerros se uusiutuu useasti alimman kerroksen solujen noustua pintaan ja hilseiltyä pois 3-4 viikon aikana. Orvaskeden päällimmäinen kerros on 1.Sarveissolukerros, joka koostuu kuolleista keratinisoituneista sarveissoluista. 2.Jyväissolukerroksen solujen sisällä valmistuu keratohyaliinijyväsiä, jotka muuttuvat keratiiniksi. Litteäksi muuttuneiden solujen tuma häviää ja solu sarveistuu marrasketeen. 3.Okasolukerroksen okasolut liittävät toisiinsa desmosomeja, kerroksessa sijaitsee Langerhansin soluja, jotka osallistuvat elimistön puolustusjärjestelmään. 4.Tyvisolukerros on epidermiksen alin kerros, joka koostuu tumallisista, jakaantuvista tyvisoluista. Toinen soluista nousee ylöspäin okasolujen kerrokseen ja muuttuu epäsäännölliseksi. Melanosyyttisolut valmistavat kerroksessa pigmenttiä ja Merkelin solut välittävät tuntoaistimuksia. 

Verinahka eli Dermis on paksua sidekudosta, joka koostuu kollageenista ja elastiinista. Kollageeni antaa iholle mekaanista tukea. Elastiini antaa iholle joustavan ominaisuuden. Verinahkassa on juuriosa, hikirauhanen, talirauhanen, imusuonia ja hermojen päätteitä.

Ihonalainen rasvakudos eli Subkutis sen paksuus riippuu ihmisen rasvakudoksen määrästä, liittää ihon pintakerrokset alla oleviin kudoksiin, rustoihin, lihaksiin, luihin ja toimii rasvan varastointipaikkana elimistön energia-aineenvaihdunnalle. 

Lisäksi ihossa sijaitsee hikirauhasia. Niitä on kahdenlaisia suuria esim. kehon alueilla joissa on karvoja enemmän esim.kainalot. Rauhasten erite sisältää orgaanisia aineita, kuten valkuaisaineita, hiilihydraatteja, rasvoja sekä ammoniakkia. Pieniä hikirauhasia on jokapuolella kehoa esim. kämmenet, jalkapohjat ja otsa. Erite sisältää vettä, natriumia, kloridia lisäksi kehon orgaanisia aineita esim. virtsahappo ja valkuaisaine. 

Talirauhanen sijaitsee karvankohottajalihaksen ja karvan välissä eniten niitä on kasvoissa, hiuspohjassa ja selässä. Talin eritys voi vaihdella ja aiheuttaa hiuspohjaan erilaisia ongelmia. Voimakkainta se on murrosiässä ja vähenee ajan myötä. 

Karvankohottajalihas on kiinni juuritupessa ja tyvisolukerroksessa sen tehtävänä on nostaa karva koholle ja supistuessaan se työntää talia ulos rauhasesta.

Hilseily

Hilseily on hiusten epätasapainoa, se näkyy ihon pinnalla kuolleen pintasolukon kasaantuessa hilseilyksi. Hilseongelmainen hiuspohja uusiutuu useammin kuin tavallinen iho. Hilseilyä voi tulla säävaihteluiden takia, vääränlaisesta kotihoidosta, hormonitoiminnasta, ravitsemuksesta, kuivattavasta pesutuotteesta tai usein toistuvasta pesusta. Hilseily usein liittyy lisääntyneeseen hiuspohjan talin eritykseen eli rasvoittumiseen. 

Ihotyypit ja ihon kunto

Rasvaisen hiuspohjan hiukset tuntuvat rasvaisilta ja öljymäisiltä. Rasvainen hilse on paakkuista ja kellertävää, joka lähtee pois lastuina. Hiuspohja on punoittava, kutiava ja siinä on finnejä. Hiuspohja voi tulehtua, jossa lisääntyy sieniä ja bakteereita kun sarveistuneeseen ihosolukkoon sekoittuu talia, hikeä, bakteereita ja likaa. Ihon voimakkaasta ärsytyksestä lisääntyy solutuotantoa ja aktivoi toimintaa talirauhasissa.

Kuivan hiuspohjan kuivumista voi aiheuttaa kuivat säätilat, jolloin on vähäinen ilmankosteus. Kuiva hilse irtoaa pieninä hiukkasina hiuspohjasta ja levittyy kaikkialle hiuksiin. Hiuspohja voi tuntua kireältä, koska epidermiksen sarveiskerroksen kosteuspitoisuus on pienentynyt ja talituotanto on vähentynyt. 

Herkkä hiuspohja voi ärsyyntyä ja hilseillä, se kutisee, kiristää, ilmenee rakkuloita, kuumottaa ja punoittaa. Herkkä hiuspohja on yleensä kuiva, reagoi helposti kemiallisiin käsittelyihin, voimakkaaseen mekaaniseen käsittelyyn, sopimattomiin tuotteisiin ja ilmankosteuden muutoksiin. Iho allergisoituu, kun se joutuu kosketukseen allergisoivan tuotteen kanssa. Oireet näkyvät voimakkaana ärsytyksenä tai parin vuorokauden jälkeen.

Terve iho on ehjä ja hyväkuntoinen. Jos iholla on turvotusta, arkuutta, rakkuloita tai haavaumia, muutoksia rakenteessa tai värissä, silloin saattaa olla ihotauti ja pitää ohjata lääkärin vastaanotolle. 

Mikrobit ovat osa ihon pintakerroksen normaaliflooraa. Mikrobeja on ihmisen kehossa miljoonia, niitä on paljon käsissä ja jaloissa, koska ne ovat paljon kosketuksessa ympäristöön. Normaaliflooran mikrobeja on tauteja aiheuttavat- ja tauteja aiheuttamattomat mikrobit. Mikrobien liian tehokas hävittäminen iholta pesu- tai desinfiointiaineella vahingoittaa normaaliflooran tasapainoa ja ihosta tulee helpommin alttis patogeenisten mikrobien levittämille taudeille. Käsien peseminen on yksinkertaisinta välttyä mikrobien leviämistä. Rikkoutunut iho helposti tulehtuu ja pitää välttää ihon kemikaalista käsittelyä. Tulehduksen oireita ovat kuumotus, turvotus ja ihon punoitus. Mikrobeja ovat bakteerit, virukset, sienet ja alkueläimet. Normaaliflooran yleisimpiä bakteereja on stafylokokit ja streptokokit. Antibiooteilla hoidetaan bakteerien aiheuttamia tulehduksia ja puhtaus on tärkeää kotihoidossa. Yleisiä bakteerien aiheuttamia tulehduksia ovat karvatupen- ja kynsivallintulehdus ja märkärupi. 

Märkärupi on yleistä lapsilla loppukesästä tai alkusyksystä, iho punottaa, siinä on vesirakkuloita ja kellertävää karstaa. 

Karvatupentulehdus on parran alueella olevaa partaihottumaa se ilmenee pieninä keltaisina näppylöinä ja voi levitä syvälle karvatuppeen ja aiheuttaa kipeän paiseen. 

Kynsivallintulehduksen aiheuttavat sienet ja bakteerit, tulehtuneet kynsivallit ovat punoittavat, paksuuntuneet ja rakeenteelta hauraat. Se tulehtuu helposti jos kynsinauhat ovat rikki tai niitä on lioitettu paljon vedessä. 

Virusten taudeista yleisiä ovat flunssa ja influenssa, jotka leviävät käsien välityksellä ja pisaratartunnalla. Flunssaviruksen leviämisen estämiseksi pitää pestä useasti käsiä, välttää kättelyä ja suojata itsensä aivastuksen ja yskimisen ajaksi. 

Huuliherpes ja syylät ovat viruksen aiheuttamia ihotauteja. Huuliherpeksen voi aiheuttaa stressi, UV-säteily tai tulehdus, se on kirkas rakkula ylähuulella tai limakalvon rajassa. Syyliä on eniten jaloissa ja käsissä ja parantuvat välillä itsestään, yleisiä kouluikäisillä. Syylät tarttuvat kosketuksesta ja leviävät helposti.

Silsat ovat rihmasienten aiheuttamia ihotauteja niitä ovat partasilsa, jalkasilsa ja kynsisilsa. Silsasienet tarttuvat helposti ja ne käyttävät ravinnokseen ihon, kynsien ja karvojen keratiinia. Silsasieni aiheuttaa iholla punoitusta, hilseilyä ja ihon tai kynsien paksuuntumista.

Päätäi on hiuspohjassa elävä hyönteinen, se aiheuttaa hiuspohjassa näppylöitä ja kutinaa. Päätäi leviää helposti työvälineistä ja hiusten kosketuksesta, täit hävitetään hiuksista pesemällä täishampoolla ja kampaamalla hiukset tiheällä kammalla läpi. Työvälineet ja kaikki missä täitä voi olla niin pitää pestä vähintään 60asteen kuumuudessa ja imuroidaan. 

Hius ja sen rakenne

Hius muodostuu keratiinista eli kuolleista ja kovettuneista soluista. Hius syntyy karvatupen suojaamana. Karvatuppi menee dermiksestä epidermiksen kautta ihon pinnalle, sen seinämät muodostuvat epiteeli- ja sidekudoksesta, karvankohottajalihas ja talirauhanen ovat siihen kiinnittyneet. Hiusnysty on karvatupen pohjaosassa, josta hius syntyy. Hiusnysty on epidermiksen tyvisolukerroksen solujen solukkoa. Melanosyytit on hiusnystyn yläosassa, joista tulee hiusten väri. Hiusnystyn sisällä on hiussuonisto, mikä vie ravinteikasta ja hapekasta verta soluille, kalvot ympäröivät ja suojaavat hiusjuurta. Hiusnysty tuottaa solukkoa ylöspäin hiussipuliin. Solut menettää tumat, muuttuvat litteiksi, pitkulaisiksi ja karva alkaa muodostuu hiussipulissa. 

Hiuksen kerroksia ovat suomu- eli pintakerros, joka koostuu rosoreunaisista, levymäisistä, keratiinikuiduista, jotka muodostaa limittäen hiuksen pinnan, siinä on vettä ja likaa hylkivä pinta. Hius kuivuu raudan käytössä ja kemiallisissa käsittelyissä, hius huonontuu ja huokoistuu epätasaiseksi. Kosteuttavilla tuotteilla saadaan suomut vetäytymään tasaisiksi. 

Kuitukerros muodostuu makrosäikeistä joiden ympärillä on mikrosäikeet, jotka koostuvat alkusäikeistä. Alkusäikeeseen kuuluu kolme molekyyliketjua, jotka muodostuu hiilistä, vedystä, hapesta ja typestä. Kuitukerroksessa on hiuksen väripigmentit ja sen rakenteesta tulee hiuksille joustavuutta. 

Ydinkerros on kuitukerroksen keskellä, joka on ontto.

Hiusten elinkaari

Hiusten kasvuvaihe kestää 2-6 vuotta, se lyhenee iän myötä. Solut jakaantuvat ja työntävät keratinisoituja soluja karvatupessa ylöspäin. Hiusten siirtymävaihe kestää n. 2 viikkoa, jolloin hiusten kasvu loppuu, karvatuppi supistuu, hius irtoaa verisuonista ja ravinnoista. Hiusten lepovaihe kestää 2-4 kuukautta ja hius irtoaa hiuspohjasta ja tilalle alkaa muodostumaan hiusnystystä uusi hius. Hiuksissa kasvaa normaalisti noin. 100 000 hiusta ja hiuksia lähtee päivittäin keskimäärin 50-100 hiusta. 

Hiusten ominaisuudet

Hiukset jaotellaan kolmeen eri rotuun: 

Valkoiseen eli kaukasialaiseen rotuun, johon kuuluu eurooppalaiset valkoihoiset. Hiukset ovat ohuet, herkät käsittelylle ja väri saattaa vaihdella paljon, pigmenttijyväset ovat jakautuneet tasaisesti kuitukerrokseen. 

Keltaiseen eli mongoloidiseen rotuun, johon kuuluu kiinalaiset, japanilaiset, eskimot ja intiaanit. Hiukset ovat mustat, suorat, paksut ja vastustuskykyiset, kasvavat nopesti, pigmentit ovat suuria ja kasautuneet ryhmiin kuitukerroksessa.

Mustaan eli negroidiseen, johon kuuluu tummaihoiset ihmiset, afroamerikkalaiset. Hiukset ovat spiraalimaisen kiharat, mustat tai ruskeat, kuivat, pigmentit ovat kasautuneet erikokoisiin- ja muotoisiin ryhmiin, hiukset kasvavat hitaasti, hiukset tarvitsevat erilaisia öljymäisiä hoitotuotteita. 

Hiuslaadun määrittäminen

Kampaajan täytyy ymmärtää eri hiuslaatujen ominaisuuksia ja ottaa ne huomioon hiustenkäsittelyssä. Asiakkaalta täytyy kysyä omat hiusten hoitorutiinit, mitä tuotteita käyttää kotona ja millä tarvikkeilla laittaa hiukset.